Trofeiden tuontikielto uhka Afrikan luonnolle

Metsästäjäliitto on huolissaan Euroopan parlamentissa esitetyn metsästysmuistojen eli trofeiden tuontikiellon vaikutuksista Afrikan luontoon. Olemme lähestyneet suomalaisia euroedustajia pyytäen heitä olemaan allekirjoittamatta esitystä, jossa halutaan kieltää kaikenlaisten trofeiden tuonti EU:n alueelle. Euroopan metsästäjäjärjestö FACE on pyytänyt samaa muilta jäsenmailta. Alla on esitelty muutamia tärkeimpiä syitä:

Trofeemetsästyksestä suurin osa on eettistä ja kestävää

Valtaosa trofeemetsästyksestä toteutetaan kestävältä pohjalta ja siitä on hyötyä myös luonnolle. Niin sanottu canned hunting, jota elokuva Blood Lions esittelee, on tuomittavaa tappamista, joka tulisi kieltää. Muun muassa Namibiassa tämä häkkitappaminen on kielletty kokonaan, vaikka trofeemetsästys onkin sallittua.

Trofeekielto hävittää alkuperäistä luontoa

Ilman rahallista arvoa, Afrikan luonto ei selviä yksityismailla. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa trofeemetsästyksen käytössä on 1,3 miljoonaa neliökilometriä, eli enemmän kuin kansallispuistoissa. Metsästäjät haluavat ympäristöltä luonnonmukaisuutta. Jos trofeiden tuonti kielletään, tilanomistajien vaihtoehto on raivata alueensa laidunmaiksi, jolloin alkuperäinen luonto tulee katoamaan näiltä alueilta. Tästä on useita esimerkkejä Afrikassa. Karjankasvattajat ovat ampuneet laidunmaista kilpailevaa alkuperäiseläimistöä ja myrkyttäneet karjaa verottaneita suurpetoja. Ns. kuvausturismi kannattaa vain kansallispuistoissa ja alueilla, joilla on muutakin nähtävää. Valtaosa metsästystiloista sijaitsee karuilla seuduilla, jonne muut kuin metsästäjät eivät matkusta.

Trofeekielto lisää salametsästystä

Afrikasta on useita esimerkkejä siitä, että kun säädelty metsästys on kielletty, salametsästys on lisääntynyt. Keniassa metsästys kiellettiin 1977. Sen jälkeen maa on menettänyt 60–70 prosenttia suurriistastaan. Trofeemetsästyskielto Botswanassa vuonna 2014 näyttää myös lisänneen salametsästystä. Säädelty metsästys pyrkii ylläpitämään kestäviä riistakantoja ja verotusta toimeentulon jatkuvuuden turvaamiseksi. Samalla myös muu luonto hyötyy. Salametsästäjä hakee vain nopeaa voittoa, mikä johtaa alkuperäiseläimistön ahdinkoon.

Paikalliset salametsästävät Afrikassa etupäässä tuottaakseen raaka-aineita aasialaiselle lääketieteelle ja hankkiakseen itselleen ruokaa. Kun maanomistaja näkee konkreettisen arvon villieläimissä, hän myös suojelee niitä. Karjatilallista salametsästys ei häiritse, sillä hänelle villieläimistä on lähinnä haittaa.

Luonnonsuojelu on kallista. Trofeemetsästys tuo rahaa myös luonnonsuojeluun. Erinomainen esimerkki tästä on Namibia, jossa eläinkannat ovat runsastuneet huomattavasti trofeemetsästyksen sallimisen myötä.

CITES valvoo trofeiden tuontia

CITES-sopimus valvoo jo laillista trofeiden tuontia erittäin tarkasti. Kauppaa valvotaan pääasiassa eriasteisin tuonti- ja vientirajoituksin riippuen lajin uhanalaisuudesta ja siitä kuinka paljon sen kannat kestävät käyttöä. Laittomaan kauppaan trofeiden tuontikiellolla ei olisi vaikutusta. Olisi parempi keskittää voimat ongelmiin, eli salametsästyksen kitkemiseen ja Aasian laittomaan luukauppaan kuin laillisen, alkuperäisluontoa tukevan